KUN MAAILMA JAKAUTUU KAHTIA
Yhteiskuntaan täysivaltaiseksi jäseneksi pääseminen edellyttää edelleen kaksijakoisen sukupuolen tunnustamista ja tunnistamista. Ensimmäinen kysymys lienee edelleen, kumpi sieltä tuli? Joskus sanottiin, että kun tyttö tuli, tyhjä tuli. Ja siitä se jatkuu koko elämän ajan. Rasti ruutuun, mies vai nainen, vessan ovesta kuuluu etsiä hameellista tai housullista hahmoa. Tilat jakautuvat, lelut ja leikit, värit, vaatteet ja tietenkin kulutusmarkkinat. Sukupuolen keksiminen yhä uudelleen, koko sukupuolen innovaatio on taloudellisessa mielessä edelleen tuottoisaa.
Kyse ei tietenkään ole vain siitä, että voiko tytölle ostaa lahjaksi vasaran ja pojalle nuken. Kyse on paljon laajemmista ulottuvuuksista, kuten koulutus- ja työmarkkinoiden jakautumisesta sukupuolen mukaan, erilaisesta arvostuksesta, kohtelusta, syrjinnästä, samapalkkaisuudesta, ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista. Kuka kelpaa ihmiseksi ja millä kriteereillä.
Kulttuurisissa käytännöissämme sinnikkäästi uudelleen tuotettuun sukupuolijärjestelmään ja siihen liittyviin hierarkkisesti järjestyviin sukupuoliin yhdistetään mielikuvissa erilaisia ominaisuuksia, kykyjä ja piirteitä, joiden ajatellaan olevan varsin pysyviä. Olemus ja ominaisuudet haltuun ottamalla on helpompi hallita, kategorisoida, mitata ja vertailla. Ja kun tulemme määritellyiksi jompaankumpaan, opimme vastaamaan kutsuun, toimimaan tyttöinä ja poikina, naisina ja miehinä. Kahtiajako saa poliittisen ulottuvuuden: tietyt sukupuolisidonnaiset olemisen ja toimimisen tavat saavat enemmän sosiaalista tunnustusta ja arvostusta kuin toiset.
Se mitä sukupuolen ajatellaan merkitsevän, vaikuttaa myös siihen, mitä vaikkapa kasvatuksessa ja koulutuksessa tavoitellaan ja miten tavoitteisiin pyritään.
Tutkimme joitakin vuosia sitten usean tutkijan voimin sitä, minkä takia huolimatta vuosikymmenten tasa-arvotyöstä, tasa-arvotutkimuksesta ja sadoista tasa-arvohankkeista tasa-arvo ei vain koulutuksessa ja työelämässä vahvistu tai etene. Missä ja mikä mättää?
Tutkimustuloksemme oli, että keskeinen tasa-arvon etenemisen este on se, että kahteen ryhmään jakamisesta seuraa oletuksia perustavanlaatuisesta erilaisuudesta – ja päinvastoin. Tiukimmillaan tällöin ajatellaan, että tytöiksi ja pojiksi tai naisiksi ja miehiksi nimetyt ikään kuin täydentävät toisensa ’kokonaisiksi ihmisiksi’.
Hankalaksi tasa-arvoisuuden kannalta asian tekee nimenomaan se, että miehisiksi nimetyt ominaisuudet nähdään arvokkaampina kuin naisiset. Jo pelkästään yliopistosta voisimme löytää lukuisia esimerkkejä tästä. Yhteiskunnassa ja kasvatuksessa ja koulutuksessa suunta on ollut kohti arvokkaampaa, mieskeskeisenä ajateltua elämänpiiriä, johon tyttöjä ja naisia saatetaan rohkaista tai kannustaa.
Kyseinen ajattelu sisältää oletuksen kahden osapuolen heteroseksuaalisuudesta. Toisin sanoen, kahtiajakautuneeseen ajattelutapaan sukupuolesta kuuluu näkemys heteroseksuaalisesta naiseudesta ja heteroseksuaalisesta mieheydestä. Heteroseksuaalisuus on ikään kuin luonnollista, ja siitä muodostuu normi, jonka suhteen muunlainen seksuaalisuus määrittyy poikkeavaksi huolimatta siitä, että seksuaalisuus on montaa ja monenlaista.
Heteronormatiivisuus järjestää kasvatusta ja koulutusta monin. Ja se koskettaa ihan kaikkia mutta usein niin totunnaisin tavoin, että sitä ei edes tiedosteta. Heteronormatiivisuudella tullaan tuottaneeksi käyttäytymiskoodia, joka edellyttää naisilta ’naisista’ ja miehiltä ’miehekästä’ käyttäytymistä. Tuotamme ja toteutamme käytännöissä näitä mielikuvia edelleen usein asiaa edes sen kummemmin tiedostamatta.
Eron ja hierarkian ylläpitäminen käy työstä. Ylempänä hierarkiassa olevien kuuluu väheksyä alempana hierarkiassa oleviin liitettyjä ominaisuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Alempana hierarkiassa toimivat tulevat näkyviksi ja toiminnan kohteiksi ominaisuuksiensa kautta. Alempana olevien kuuluu tunnistaa ja tunnustaa asemansa, käydä itsensä ja toistensa kimppuun, ja heitä voidaan myös helpommin syyllistää ja syyttää erilaisista ongelmista. Tämä pätee naisten ohella muihinkin erilaista yhteiskunnallista syrjintää ja eriarvoisuutta kokeviin.
Kuten jo jonkin aikaa sitten kirjoitimme (Brunila, Heikkinen, Hynninen 2005), oletus erilaisista ominaisuuksista johtaa erilaiseen kohteluun. Se puolestaan tuottaa erilaisuutta, joka sitten vahvistaa oletusta sukupuoleen sidotuista ominaisuuksista. Näin kierrämme kehää. Ja tätä kehää kierrämme edelleen. Kehässä kiertäminen jähmettää paikoilleen.
Kehästä voi kuitenkin pyrkiä ulos. Sukupuoltakin voi tarkastella yhteiskunnallisena ja kulttuurisena rakennelmana. Se mahdollistaa pyrkimyksen muuttaa kohtelua ja olosuhteita. Ja näin on tehty vuosikymmenten ajan tasa-arvotyössä myös kasvatuksen ja koulutuksen piirissä. Oletuksia sukupuolten eroista on purettu, ja erot ovat purkautuneet.
Lisäksi näkyviin on noussut ja nousee monenlaisia eri tilanteissa ja olosuhteissa erilaisia tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä. Jako kahteen on kyseenalaistunut ja sen mielekkyys on kyseenalaistunut. Väitän, että tässä piilee eriarvoisuuden mekanismien osalta keskeinen solmu. Kun solmua lähdetään avaamaan voi lopulta muodostua tilaa myös kaikille niille, joita ei yksiselitteisesti voi luokitella kumpaankaan sukupuoleen. Kategorinen ja hierarkkinen ajattelu kyseenalaistuu.
Kristiina Brunila
AGORA-tutkimuskeskus