Suomessa tarvitaan uudenlaista mielenosoitusuutisointia
(julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastolla 10.6.2014)
Helsingissä oli perjantaina 23.5. kaksi mielenosoitusta lähes samaan aikaan. Nyt saa riittää -nimellä kulkeva, hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustava kokoontuminen keräsi vajaat pari sataa osallistujaa. Pari tuntia myöhemmin liikkeelle lähtenyt EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä kauppaneuvotteluja (TTIP) vastustanut mielenosoitus sai puolestaan liikkeelle Helsingin mittakaavassa varsin runsaan, reilun tuhannen marssijan joukon. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi Nyt saa riittää -mielenosoituksesta useammalla verkkouutisella perjantai-iltapäivänä ja olipa varustautunut myös kuvaamaan mielenosoitustapahtumat reaaliaikaisesti verkkoon. Mielenosoitus, ennen kaikkea sen oletettua pienemmäksi jäänyt väkimäärä, noteerattiin myös muissa medioissa. TTIP-kulkue ei runsaasta osallistujamäärästään ja olennaisen tärkeästä viestistään huolimatta ylittänyt uutiskynnystä.
Mielenosoitusuutisoinnin logiikkaa seuranneet tietävät, että TTIP-mielenosoituksen joutuminen uutispimentoon ei johtunut mielenosoitusten samanaikaisuudesta. Mielenosoituksista uutisoidaan Suomessa lähinnä silloin, kun tapahtuu jotain dramaattista. Nyt saa riittää -mielenosoituksen ennakoiduista ongelmista sekä yhdestä kaadetusta mellakka-aidasta kerrottiin usean tiedotusvälineen voimin, ja muistettiinpa siinä sivussa mainita myös mielenosoituksen tarkoitus. Tuskinpa itsenäisyyspäivän Kiakkovierasjuhlakaan olisi saanut palstatilaansa ilman mellakoinniksi kuvattuja tapahtumia.
Mielenosoitusten radikalisoitumista on alettu pelätä myös Suomessa. Yksi osoitus siitä ovat poliisin mittakaavalliset ja toiminnalliset ylilyönnit Helsingissä ja Tampereella vapunpäivänä. Samaan aikaan media rakentaa toiminnallaan vahvaa viestiä siitä, että saadakseen viestinsä läpi, mielenosoitukset tarvitsevat draamaa. Olisiko nyt aika siirtyä rakentavaan mielenosoitusuutisointiin, jossa vähintäänkin huomattavan suuret mielenilmaukset huomioidaan mediassa niiden sisällön ja niihin osallistuvien ihmisten intressien näkökulmasta? Siten myös rauhanomaiset mielenilmaukset ja ennen kaikkea niiden sisällölliset viestit alkaisivat saada mediatilaa. Se olisi yksi tapa nostaa esiin teemoja, joista kansalaisyhteiskunnassa kannetaan huolta.
Sanna Ryynänen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
Kristiina Brunila, professori, Helsingin yliopisto
Juha Suoranta, professori, Tampereen yliopisto
